Axu lähti tänään Vekaralle. Käytiin aamulla ostamassa meille yhteinen auto ja sit lähin suoraan töihin, itketti niin paljo ku toivotin tsemppiä, että oli pakko lähteä äkkiä siitä tilanteesta, en olis kehdannu mennä silmät punasena töihin.Vielä Axusta ei ole kuulunut paljoakaan, muutama viesti, onneksi edes ne. Itkettää aika jos ajattelee vähän kauemmin tätä tilannetta ku tietää ettei nää ainakaan kahteen viikkoon. Me ei olla ikinä oltu kahta viikkoa erossa! Mahaankin sattuu, työn teosta ei meinannu tulla mitään. Odotan iltaa pelonsekaisin tuntein, koska veikkaan että silloin on vaikeinta! Ikävä toista!

TJ aivan helvetisti